Varjo opetteli ryyppäämään valoa. Kärpänen pesi
etujalkojaan kuin kirurgi, kyynärpäitä myöten.
Nopeassa tuvassa asuin hidas ihminen, sormi työnnettynä
läpi metallisen sydämen, näin kuvani yöstä.

Sisävuorossa, merkki päällä ja kaikki pesät täynnä
haettiin tanssiin tiistai ja torstai.

Pidin runoa sylissä, silitin sitä ja se kehräsi.
Annoin sille tassille kermaa, päästin sen ovenraosta
päästäni ulos. Oli maaliskuu. Koko yön se mourusi
muiden kollien kanssa.