olen aina kirjoittanut paljon kuolemasta, jotain typerää, mutta nyt keskustelemme päivittäin koska kuolema on muuttanut minuun… eli paha saa lopulta palkkansa (ilman mitään jumaliakin)…
on ja oli hassua laskea jäljellä olevien vuosiensa ja päiviensä määrää, koska tänään saattaa olla jokikisen viimeinen. omat laskelmani menivät pieleen, ja aika lyheni dramaatisesti hetkessä. minulla on paksusuolen syöpä, jäljellä olevaa aikaa en tiedä ennen kuin maanantaina, jolloin saan testien tulokset, minne kaikkialle se on levinnyt jne.
Albert Camus kirjoitti: “On olemassa vain yksi todella vakava filosofinen probleema: itsemurha.” – i agree.
maanantain tuloksien jälkeen minun on päätettävä alistunko leikeltäväksi, kaikille myrkkyhoidoille jne. vai hoidanko homman itse ja nopeasti.
hieman minua huolestuttaa (järjetön huoli koska mitä vitun väliä sillä muka on) tehdäänkö mulle jo neljännet oharit. asetin itselleni deadlinen viime joulukuun loppuun, ja silloin kirja oli valmis, olen myös muokannut sitä itse, poistanut 30 sivua, mutta osuuskunta poesiassa sitä ei kai ole kukaan ehtinyt lukea, saati kommentoida.
ei kai sitten kolmea neljännettä: aikasemmat olivat gummerus, nihil interit ja ntamo…
en jaksa vastata kenellekään yhtään mitään.
minun pitää nyt vain saada olla yksin.
kiitos.
(btw, jos carita pietiläinen lammilta tilaa teiltä kirjoja, lähettäkää postiennakolla tai selkeä lasku, sillä hän näköjään muuten “unohtaa” maksaa tilauksensa – 15 vrk kertonee siitä)