Work in Progress

jotain kolmenkympin edestä, postimaksuineen, kymmenkunta päivää sitten (ehkä hänellä on tällanen 14 vrk-sääntö) – olen aina luottanut ihmisiin, lähettänyt kirjat ja sitten sähköpostin, jossa kerron postimaksun, ja että he voivat maksaa rahan suoraan tililleni (ei siis mitään postiennakkoja jne.), tähän asti se on toiminut.

juhana vähänen lähetti sähköpostia, koska olen mollannut pauliina haasjokea, yhtä hänen vähistä ystävistään, pyydän nöyrimmästi juhanalta anteeksi, mutta en juttua, koska näen runouden tulevaisuuden tuollaisena. juttuun tulivat nimet ihan sattumanvaraisesti ja siksikin että he kaikki ovat hesarin arvostelujen mukaan nykyrunouden parhaimmistoa.

bertari-pieliiniä on valmiina 23 sivua… ne sivut jäänevät viimeisikseni.

pyydän anteeksi jos olen loukannut joitakin henkilöitä, tarkoitukseni oli vain pöyhiä suomalaisen kirjallisuusmaailman sisäsiittoisuutta, brezhneviläisyyttä… ja sitä että se ja sen palkitsemisjärjestelmä perustuu henkilösuhteisiin ja perseennuolentaan, ei niinkään laatuun ja ansioihin… ilman sylttytehtaitten nimeämistä niistä kertominen olisi ollut mahdotonta… esim. hesari ja kirjailijaliiton päättävät elimet ovat täysin kyvyttömiä ja pätemättömiä määrittelemään tai edes tulkitsemaan esim. sitä mitä runoudessa tapahtuu, ääh…

olen ajatellut lopettaa blogin, tai muuttaa ainakin sen alaotsikon joksikin suicide planiksi tai whatfuckingever…

tiedän hyvin, että nimeni unohtuu suomalaisen kirjallisuuden muistista hyvin nopeasti, ja niin on hyvä, olinhan vain mitättömän pieni lenkki pitkässä jatkumossa.

kunnioitan juice leskisen ratkaisua. i doubt i don’t want those operations and fucking long treatments, the end of my winter war i told you… tis from my first book:

“Ei se, että elää ja kuolee, sen osaavat kaikki,
vaan tyyli miten haluan täältä lähteä,
koskaan polvistumatta, pystystä ja äkkiä,
niin kuin puu kun siihen osuu moottorisahan sarja.”