Some scientists claim that hydrogen, because it is so plentiful,
is the basic building block of the universe. I dispute that.
I say there is more stupidity than hydrogen,
and that is the basic building block of the universe.
There is more stupidity than hydrogen in the universe,
and it has a longer shelf life.
Work in Progress (koko blogi syyskuu > maaliskuu, selityksineen) on impattavissa tai luettavissa pdf -tiedostona (koko 1,10 megaa ja 301 sivua, [maaliskuun saldo oli 150 kiloa]) Muuta -otsikon alla: http://www.pulvis.net/
Etten vahingossakaan lukisi mitä olen kirjoittanut, poistin vain Bloggerin postaus- ja kommentointimerkinnät. Yhdistän ko.tiedostoon aikanaan huhtikuun, ja teen huhtikuun lopussa kaksi pdf -tiedostoa koko blogista: a) [...]
taika on täällä taas
hattu haettu kanista
varastetut tiet ja pidätetyt polut
ovat kotonaan
mustan jumalanäidin talossa
ja hiljaisuudeksi dubatun metelin
halkaisee von gluckin
autuaiden sielujen tanssi
kevään ja talven
kahden riikin riitamaa
rysty kuoppa rysty
ja se vanjoista julmin
on täällä taas
ja minulla
sana hallussa joskus harvoin
elämä ei hetkeäkään
se otettiin huostaan
näen unia vain ikkunasta
yksi lysti
päällä puuhun
vai puulla päähän
kun meissnerin kerästen
ja merkelin kiekkojesi
wannabeen
päässä soi vain
six strings blues
privét! ja [...]
Wednesday, March 30, 2005
jumala loi ihmisen omaksi painajaisekseen
paha saa palkkansa
hyvä lämmintä kättä
anna minulle minun mieleni
mustasta laatikosta rubikinkuutio
anna minulle minun jokapäiväinen runoni
jonka lyijy on höyhensarjaa
ja höyhen raskaan sarjan mestari
nuppu nuupallaan raahustan huokausten siltaa
kyynelten kukkulalle
gloria kylpee lastuvillassa
myrsky nousee ja vääntää nappulat kaakkoon
lampurit ja timpurit juovuksissa
vedellä menolippu damejeanneen
viinillä kloaakkiin
mikään ei ole välttämätöntä
paitsi mahdoton
eikä mikään taivasta tähdellisempää
yliminää idittää minua sinuttaa
ja sinua meitittää
tunnen [...]
elämää suuremmat ambitiot
paperitolloja roskiksessa
edessä takautuva lapsuus
takana kaikki tai ei mitään
ja paljonko on monta
ei paljon paskaakaan enää
tien poskessa illan suussa
kivet kiehuu maassa
herään turhan aikaisin
ja nukun liian pitkään
en näe unia
en edes painajaisia
eivätkä ne minua
varjot senkun pitenee
ja pilvet sakenee
sitä niittää mitä petaa
turha sitä on pohtia
plus miinus nolla olo
vedin taas kusiperän
ei muistella pahalla
elämä jatkuu
en unohda sinua ikinä
ja vitut ja [...]
suomi on salusiini eurooppaan
ja porttikielto itään
lintu taantuu evilleen
ja ui koiraa
ja pihlaja on omena on päärynä on peruna
pää myytissä ja korvissa arkkityypit
vedän aallot e-duurin edestä
kaduilla lainehtii kiire
ja koivuissa on käpyjä
en käytä pilkkuja
ettette kompastuisi
pinna on tosi lyhyt
päreet rutikuivia
ja syyläri keittää
tämän tästä
mitäs tässä
pakastan tulta
silmät jäässä
ja kuivun sateessa
huominen on huono taas
ihan valmis rämä
vittu tää on tätä
tää on niin tätä
ja [...]
tulee yhtäkkiä helvetin kuuma
jos ajattelee lämpimikseen
en pidä ihmisistä
en ainakaan livenä
ihan oikeasti pelkään niitä
en jaa heidän ajatuksiaan
jäisin vaan häviölle
silti muutan nyt hetkeksi
joihinkin silmiin asumaan
vaikka olenkin kuin
kotonani vain kotonani
en jaksa keskustella
vaihtaa mielipiteitä
ja jäädä velkaa
lauantait on perjantaita
mutta sekundaa
ei tästä mitään tule
ei ole ikinä tullut
eikä ikinä tule
parasta lopettaa
pegasoksella on
isompi pää
{naa-naa thing 2 x plain eye think}
epäisesti eli eisesti ei
en ole vielä brändännyt
liisannut enkä ulkoistanut itseäni
logistiikkani hoitaa lvi
ota minut syliisi
tunne tuuli käsissäsi
lennätä leijaasi
olen vuoksesi
luoteesi vuoksi
sekaisin kuin seinäkello
joka aamu jossakin
kello viisi
seison yksin pihalla
ja seulon tyhjää täydestä
tuuli puhaltaa lootuksen lehdillä
pieni paholainen seisoo yhdellä jalalla
ja meren pohja tyhjennetään kuulle
jonkun sielu rääkyy metsässä
pihlajan kaikki oksat
laskee samaan mereen
tiistailla on perjantainsa
minulla vain
usko haydniin
ja kahden hiljaisuuden
väli qitä
löytämässä
{’qi gong’ [...]
kakku on leivos
elinkautisesta saa kuolinkautisen
koirankorvalla klitoris
selaan rakkauden manuaalia
hiuksiasi kulmakarvojasi
huuliasi ja labioitasi
sinä olet selkäranka
minä umpisuoli
parempi syy sylissä
kuin kymmenen oksalla
etsin yhä oikeaa kylkiluuta
mutten edes perunkirjassa
peru yhtäkään runoani
työni on eksyä
lähteä mustikkaan
palata rouskuja kopassa
kirjojen kirjoja on viisi
asiakirjojen laulujen muutosten
riittien ja seremonioiden kirja
ja puhtaimpia puhtaista viisi
kuu vesi mänty
bambu ja luumu
suden hetkellä joskus
iski albatrossi
ja van gogh
nyt maistuu punssi
abrakadabra abrakadabralta
männyntaisempia
tiistait phobos-
ja deimosmaisempia
ja [...]
ja sitten meidän tsunamimme
{tämä säe voidaan lukea tarkemminkin, mutta en
näemmä jaksa selittää minulle itsestäänselvyyksiä;
sitten tulee ’se’-sanasta, sen taivutusmuotoja, jotka
ovat kiteytyneet itsenäisiksi sanoiksi ovat esim.
’sekä, siellä, siis, siksi, sillä, sinne’; me-pronominin
yhdistän aina ransk. ‘nous’-pronominiin joka sana
kreik. on ‘mieli, järki’, siis
tornado kävi kylässä
~ ja se mielen aaltojen satama
siis säkeitten ‘aaltojen’ satama, runo jne, jne.
‘ja’- sanalla voi olla [...]
tornado kävi kylässä
ja sitten meidän tsunamimme
taivaalta satoi sammakoita ja kaloja
narsissien ja pajunkissojen aika
kuuntelen viidettä evankelistaa
miten sinä voit
missä olet
miksi et vastaa
kirjoitan tätä
aminohapot maitohapoilla
olen itkenyt valtameren
vuoksesi kussut verta
tähtesi kumonnut
kurkkuuni viinaa
monen talven lumet
peniksen klitoriksen
ja orgasmin
nimeen
hymen
loppu hyvin
kaikki hyvin
päin vittua
{ricordare on ‘yksityistä’ muistamista, kantasana on
sydän, memoria jne. on ‘yleistä’; tornado, esp. ‘tronada’
ukkosmyrsky, myöhemmin kansanetymologisesti yhdis-
tetty esp. ‘tornar’ ja engl. ‘turn’; [...]
alus on maineen aspekti
jumala jobin torso auringossa
ajalla ei ole aikaa tavata
avaruus on aina matkoilla
sataa vpk sammuttaa
ruusuja ja neilikoita
kauneus on geenien silmässä
mutta kuka vei porstuasta porkat
ei ole onni myrtinoksa
eivätkä metodit kirjoita runoja
ranteessa pulsari
olalla the big easy
puun juurella
tahkottu seiska
30. helmikuuta
siirtyy keltaisille
lähteille
{kiinal. sanonta ’siirtyä keltaisille lähteille’
tarkoittaa kuolemista; seiska näyttää minusta
ihan kirveeltä; olen kirjoittanut jossakin pe-
likaanista puun juurella, pelikaani [...]
Wednesday, March 23, 2005
Tämän päivän Hesarissa Jukka Koskelainen arvostelee Timo Lappalaisen kokoelman ‘Kultainen noutaja’. Hän aloittaa arvostelunsa: ‘Tunnetun mutta väärän etymologian mukaan runo ymmärretään usein tihennykseksi, saksan sanan Dichtung mukaan.
Tutkailin sanakirjojani. Friedrich Klugen ‘Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache, Walter de Gruyter & Co.,1975 kertoo verbin
‘dichten’ alla (sivu 131) (idg. *dheig– neben *dheigh-) ja Julius Pokornyn ‘Indogermanisches etymologisches Wörterbuch’in, [...]
Wednesday, March 23, 2005
suukapulaksi tai serlaksi
ette kieltäni saa
kiinnittymättä kuvaksi
kuljen kamerasta toiseen
tunteet tuhkana
järki alijäähtynyttä vettä
jalat ei osaa päättää
paratiisi on lieassa
helvetti helvetin irti
galvanoitujen muistojen
ulkopuolella quotan
minä uskon urdriin verdandiin
mutten skuldiin
kivet puhkee kukkaan
katajansavu on suorin tie taivaaseen
ja siestan ja sitruunan
valossa i on kaiken
b ja p esteristä ja ruutista
en tiedä ihminen
on ihmiselle raakel
kirjoitan kuoleman nimen
punaiseen kiveen
hakkaan graniittiin
blodwen flo anthea
beathan ja zoë
ja sitten nöyrimmästi
toivon [...]
debora rebekan imettäjä nukkuu itkutammen alla
iisakilla on itku kurkussa
ja rebekan rinta suussa
laaban herää juottamaan neulansilmiä
aabraham nukahtaa keturat kohti taivasta
älkää kutsuko minua noomiksi
kutsukaa maaraksi
silla juo meriban vettä
silpa leean orjatar synnyttää gaadia
uutta odysseusta joka kuolee
vastin kuningattaren
pidoissa
{tykkään luetteloista, tästä vain kursivoidut kohdat
ovat käyttökelpoisia; nimien selityksiä: debora,
‘bee’, iisak, ‘laugh’; ketura, ‘incense’, noomi,
‘onnellinen’, maara, ‘surullinen’, silla, ‘shadow’,
meriba, ‘riita’, leea, ‘languid’, [...]
sousafoni ja pikkolo
samassa punkassa pultissa
en tunne sofian tyttäristä
pististä en elpistä
helvetin osaan ulkoa
taivasta en tahdo edes tavata
vastoin determinaatiota
ja vapaata tahtoa
olen anasha hmelnikov
perkussiivinen eläin
ja kynitty enkeli
piruetti kvarkin päällä
dissossiaatiot selättää assosiaatiot
tähtiin kirjoitettu palaa poroksi
vallassa on juoppouden ja tietämättömyyden
rakkauden hedelmä
obduktio kahdelle siniselle silmälle
roikkuu viimeisen totuuden jatkona
kukkii voikukka orvokki
ja tädyke
joku nyplää bluegrassia
joku toinen virkkaa bachia
paperi sulaa
sanojen pälviksi
tähtien tie
tie tähteitten vie
narinan [...]
Paul Celan hukuttautui 19. huhtikuuta 1970 Seineen. Taskukalenteriinsa runoilija oli kirjoittanut sen päivän kohdalle: “Départ Paul” (Lähtö Paul).
Yksi hänen tunnetuimmista runoistaan ‘Todesfuge’ loppuu näin:
…
dein goldenes Haar Margarete
dein aschenes Haar Sulamith
{hebr. ‘margaron’ tarkoittaa helmeä
ja sulamith on ‘shalom’, rauha -sanan johdos}
herään haukien sylissä
ja nousen kolmas jalka haudassa
ylös tähtitaivaalle
tulee kevät
pingviinit palaa etelästä
sitten kevät kesii
kasteella on lempeä katse ja pitkät ripset
vatsan alla kaksi utaretta
katseitten kaiteet ja riippusilta
kuilujen yli
liikun näillä liaaneilla
yksi lysti minne
tuuli kulkee kuu kiinni
tappi on auki puilla siniset silmät
narulla kuivaa alushameitten liitto
kahvi on kaksi viini kuusituumaista
sateen kasukka yllä
pesen joutsenia
korpeiksi
makaan maan tomussa
pää riippuu kuin
rannan ruoko
{jesajaa kolme viimeistä [...]
vainajista pystytetystä seinästä
roiskuu veren laasti
lumikki on vettä
tuhkimo tulessa
susihukka hukassa
vanha koni
rahjustaa tuttua kotiraittia
jumalan parkkipaikat
moikaa tyhjyyttään
sovinnaisuus on älyn hauta
hameet lyhenee
suvaitsevuus vähenee
panin päivän päälle neljältä
omatunto jarrut päällä
piikkimatto kananlihalla
nuhtelin tuulia ja järviä
ne vaan yltyi
rotilla kissanpäivät
postiluukusta putosi postillan käsi
pelkään postuumisti itseäni
en muista koska kuolin
pöydänkulmalla riisi
uutta puhdasta lunta
virkkasin sille
täydellisen verenkierron
muutaman kolmoislutzin
kaksoistripin ja tulpit perään
niin yksin
niin yksin yhdessä
itseni kanssa
kaikkien kaukalon
ja kahden viskin
old [...]
minä uskon fiihin piihin ja neperiin
mutta suurin niistä on allatiivi
oikeasti olen helvetin surullinen
lasken leikkiä ylämäkeen
cumuluksen kämmen otsallaan
apollo ajattelee
koivu on männyn miniä
leppä koivun täti
kivi linnun
ja ruuvi mutterin äiti
transalppinen herakleitos
ilman vesileima
yksinäinen lintu lentää idästä länteen
pyyhkii savun kirjoittaman lauseen taululta
ei erota liturgiaa vigiliasta
käärmeeltä pyssystä terveisiä
vanha puu on ilo silmälle
runoilijan tehtävä
vaihtaa kuivat vaipat
laskea ympyrän kulmien summa
ja viedä rikkonainen laulu
linnulle [...]
FeedBurner