Work in Progress

kavahdat ylpeyden savua
elät kukkien tuoksusta
mandorla ylläsi
ja päässäsi nimbus
oi mantelisilmä schaked
schakad oi agaave
ja aprikoosipuun oksa
sinut nähdessäni
suonissani virtaa maito
ja minä rakastan sinua
sipuli valkosipulin kukka
ja valkopeippi
[kirkkoisä Ambrosius (hah hah, Origenes oli kyllä Ruunagenes niin kuin eräs opettaja meitä jo valisti) vertasi kirkkoa mehiläispesään ja hurskaita seurakuntalaisia mehiläisiin, jotka kokoavat kukista vain sitä, mikä on parasta, ja kavahtavat ylpeyden [...]

todellisen ja epätodellisen ei-kenenkään
maalla epätietoisuuden vyöhykkeellä
pallon luoteiskulmassa
niflheimrissa
palava ja juokseva
kuningas ja kuningatar kylpevät
puut palavat ja liekit
aiheuttaa rikki
savu on elohopeaa
tuhka suolaa
ja kielletty ajosuunta
sirottele sitä
kynnykselle
[sumu on epätietoisuuden (tie) vertauskuva, harmaa vyöhyke todellisen ja epätodellisen ei-kenenkään-maalla; muinaisten kelttien myyteissä sumu verhoaa maan luoteiskulmaa (pallossa ei ole kulmia, jätkä!), siitä käytettiin nimeä Niflheimer (Sumun koti); alkemian kuvasymboliikassa kahden alkuelementin 'Sulphurin' [...]