Work in Progress

vainajista pystytetystä seinästä
roiskuu veren laasti
lumikki on vettä
tuhkimo tulessa
susihukka hukassa
vanha koni
rahjustaa tuttua kotiraittia
jumalan parkkipaikat
moikaa tyhjyyttään
sovinnaisuus on älyn hauta
hameet lyhenee
suvaitsevuus vähenee
panin päivän päälle neljältä
omatunto jarrut päällä
piikkimatto kananlihalla
nuhtelin tuulia ja järviä
ne vaan yltyi
rotilla kissanpäivät
postiluukusta putosi postillan käsi
pelkään postuumisti itseäni
en muista koska kuolin
pöydänkulmalla riisi
uutta puhdasta lunta
virkkasin sille
täydellisen verenkierron
muutaman kolmoislutzin
kaksoistripin ja tulpit perään
niin yksin
niin yksin yhdessä
itseni kanssa
kaikkien kaukalon
ja kahden viskin
old henry´s oli
allegretto strisciante
e accondiscente
{aquilo, pohjoinen tuuli; vainaja ja seinä ovat
olleet aiemmin; jeesus nuhteli genesaretin järveä
ja tuulia; posti lat. ‘ponere’, asettaa; postilla lat.
‘post illa (verba)’, näiden (sanojen) jälkeen;
kynällä virkatut säkeet verenkierron kuvana;
‘old henry´s’, viikatemies; viski elämänvesi; mu-
siikkitermit: ‘nöyristelevä ja myöntyvä allegretto’,
hilpeä viikatemies; ote lipsuu, surkea päivän saalis,
i´m fuckin stupid idiot; pitää jo varastaa stuffia
naisten taitoluistelustakin, kuviot joita kynä tekee
ja tulpit pisteitä vaikken niitä käytäkään}