soluttaudun solutan soluihisi
viidennen kolonnan
pystytän niemesi kokkaan
sillan pää aseman
kuuntelen salaa teen hourin
lypsän vasikat vasikoin
alan aisankannattajaksi riksalle
vedän välistä syön kuormasta
avaan perälaudan
ihan mitä tahansa
asteriksien tähden
säkeitten vuoksen vuoksi
…
…
karate tai karaoke
yksi tyhjä
lysti
[karate; karaoke tarkoittaa (tämän olen selättänytkin, eh) japanin ‘kara’, tyhjä + ‘okesutora’, orkesteri, ja orkesterihan on alunperin aivan muuta kuin sen nykyinen merkitys; lopun pitäisi assosioitua 'yksi risti kahteen'; riksa]
Edited: 10:something
FeedBurner- choose yer fucking credo Mon 1 December, 2008
- moebius revisited Mon 1 December, 2008
- xeelee mofo Mon 1 December, 2008
- flavorgasm Sun 30 November, 2008
- in the beginning was 無極 Sun 30 November, 2008
- ajattelyttäävät vanat Sun 30 November, 2008
- zipper blues Sun 30 November, 2008
- peaces of muninia Sun 30 November, 2008
- wanksta molly Sat 29 November, 2008
- endtroducing bricoleur Sat 29 November, 2008
6 Comments
Tosta karatesta vaan läksin… se oli alunperin Okinawalla “tote” tai “tode”, käännettynä “kiinalainen käsi” - mutta kun tuotiin manner-Japaniin niin pitihän se muuttaa, ei siellä mitään kiinalaista hyväksytty… Sitä mää vaan…
“The Chinese character used to write Tode could also be pronounced ‘kara’ thus the name Te was replaced with kara te - jutsu or ‘Chinese hand art’ by the Okinawan Masters. This was later changed to karate-do by Gichin Funakoshi who adopted an alternate meaning for the Chinese character for kara, ‘empty’. From this point on the term karate came to mean ‘empty hand’. The Do in karate-do means ‘way’ or ‘path’, and is indicative of the discipline and philosophy of karate with moral and spiritual connotations.”
No niinpä… kyl mää uskon. Näissä kaikissa ‘taistelulajeissa’ kai oli mukana se jokin ’spiritus’kin, mutta lännesä se on tietysti poikkastu pois, kai.
No eihän tuolla huomautuksellani ollut mitään tekemistä sinun juttusi kanssa, kunhan pääsin vaan tietämään…
Mutta sen vähän perusteella mitä tiedän, näissä spiritus-jutuissa tarttee muistaa pari asiaa: se minkä sinä lingvistis-semioottisten järjestelmien suurkuluttajana ja aktiivipenkojana tiedät paremmin kuin minä: ei ole aina helppoa siirtää tai kääntää jotain “merkitystä” systeemistä toiseen, vaikka nyt sitten japanista englantiin tai suomeen, ilman että pitäisi siirtää paljon muutakin kuin että “tämä sana tarkoittaa nyt tätä”.
Ja sitten nämä taistelulajit: kun ne piti myydä länteen (ja jo ennenkin tätä) niin pintakiilto tuli helposti kaikenlaisesta “henkisestä” (en sano ettei sitä olisi, mutta lännen ihminen syö melkein kaiken eksoottisen mitä sille syötetään ja huutaa vielä jotta “lisää!”..).
Olen parissa yhteydessä tavannut näitä idän budo-irnuja feistufeis, ja ne kohteliaisuutensa alla joskus hieman hymähtelevät sille mitä täällä kuulevat.
No joo, tietysti, se vanha juttu, kääntäminen on mahdotonta, paitsi kyljen. Siinä mielessäkin nämä minun merkityksien esittelyt on kyllä perseestä, esim. suomen kielen etymologiasta ei voi oikeastaan sanoa paljonkaan varmaa. Siinä suhteessaa se vanha suomen kielen etymologinen sanakirja on oikeassa, se vain veivaa ja veivaa muttei päädy mihinkään. Sekin on kyllä turhauttavaa, ja sitten Veijo Meri onnistui ylipuhumaan minut, ja hurahdin näihin etymologioihin, Veijo oikein suositteli että mitä ostaa… Sitä minä olen aina ihmetellyt että mitenkähän se Pertti Nieminenkin on sitä kiinalaista runoutta kääntänyt, sehän on yhtä helvetin valintaa kun lähes kaikki voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. No melkein, eh.
Varmaan niin, ‘arvottomille’ on helppo myyda mitä hyvänsä. Eikös sen tämän muslimienkin uskon tarkoituksena ollut alun perin vaan voimistelu, venyttely ja muu notkuminen, eh.
Veijo Meren sanojen synty oli hienoa luettavaa - siinä oikeastaan yhdistyi kaksi genreä, tietofinlandia ja alan miehen mielikuvitus. - Rohvessoorithan silloin rähisivät Merelle kuten virka edellytti.
Vai on Meri “syyllinen”, ainakin osa-, näihin sinun projekteihisi?
Pertti Niemiseltä muistan takavuosien Parnassosta jonkin kiinalaisen runorykelmän käännökset, runot olivat 700-luvulta… Jutussa oli selityksiä ja selvittelyjä ainakin saman verran kuin itse runoja - opettavaista tarinaa siitä ettei runouskaan tule kuin Pertille illallinen…
Veijo oli siitä just vihoissaan, että kun ne eivät uskalla päätyä niissä vatvomisissaan mihinkään. Rohvessorit ja desantit. Mä luulen että se oli yks syy miks ne ei oikein tykänny että se loikkas niiden reviirille. Mutta pakkohan sen oli se kirja tehdä kun se oli vuosia tutkinut - se on ihan sanahullu koko äijä.
Joo, oikeastaan voisin forwardata kaikki valitukset Merelle, mutta se ei ole kyllä ylittänyt sitä Remington -kynnystä tänne helvetin virtuaaliin, eh heh.
Se just, on varmaan pirullinen homma yrittää saada niistä alkuteksteistä edes jotenkin jotain runon näköstä kasaan. Ja onhan se onnistunu.
Post a Comment