kirjoitan
siis
olen
olematta
-
Recent Comments
FeedBurner- traduttore traditore # 1 Wed 7 January, 2009
- textually frust rated r faceboink Wed 7 January, 2009
- fud # 28 Wed 7 January, 2009
- tieteen päivien 7.-11.1. 2009 Wed 7 January, 2009
- it´s no war it´s slaughtering Wed 7 January, 2009
- lightmare Wed 7 January, 2009
- syyskuussa 2006 espanjassa Wed 7 January, 2009
- big bang there now… or whenever Tue 6 January, 2009
- note # 1132 to me selves Tue 6 January, 2009
- fud # 27 Tue 6 January, 2009
10 Comments
Onko näin?
Joskus ajattelin, että jos aion elää ja olla, minulla ei ole aikaa kirjoittaa. Niinpä lopetin kirjoittamisen(tai ainakin se elämättömys oli hyvä tekosyy, hah) ja keskityin elämiseen. No nyt, elän ja kirjoitan. Olen ja kirjoitan. Elän ja olen.
Jaa, enpä tiedä.
Syvää filosofiaa, joo, eh heh. Eihän kirjottamisesta voi sanoo, ettei sillon ole. Se vaan tuntuu että muka on vähemmän, on olematta. Typerää saivartelua.
Ei se ole mielestäni saivartelua. Mielestäni se on myytti -et voi kirjoittaa, jos et ole elänyt. Ja määritteleekö se myytti mitä eläminen on -voiko se olla vain pelkkää olemassa oloa vai vaatiiko se rankempaa eksistenssiä -duuniin raksalla, huumeita, skitsofreniaa vai lapsuutta lastenkodissa.
Josta päästään kärsimykseen ja sen arvottamiseen ja siihen, mikä kärsimys on hyväksyttävää, riittävää luomaan oikeuden sanoa “olen elänyt” ja voila, taiteilija on syntynyt.
Tai jotain.
Ne on mahdottomia määritellä, tai siis saada vetää jokin raja johonkin. Joku on kakskymppiseks eläny liikaa, joku selviää puolella siitä hautaan. Kumpikin parempi. Jotku tykkää et leffassa pitää olla perkeleellisesti actionia, jostakusta Kieslowskin pätkissä on paljon enemmän actioniä. A. Kiven Ikävyys -runo voi olla rajumpi trippi ku Amerikan Psyko.
Näin on, mutta silti myytit elävät.
Ja ihmiset arvottavat toisten elämää mitä ihmeellisimmin perustein ja kriteerein.
Joo, se on suosittu harrastus
Ääh mä usko tollasiin myytteihin, jotkut ruplattaa ihan pienestä pitäen niinku ny Mozart, sillä mitään elämänkokemusta sillon vielä ollu, se vaan oli joku huilu koko jätkä 
Joo, ihme taikahuilu:)
Mutta kyllä minä uskon tuollaisten myyttien olemassaoloon. Ajattele nyt, jos sattuisi olemaan esim. anonyymi runokokoelma, joka jostain syystä saisi kriitikot ylistämään, yleisön ostamaan -runoja vaikka raadollisesti elämästä- ja sitten paljastuisi, että runot on kirjoittanut pohjanmaalainen maatilan emäntä aamu- ja iltalypysyn välissä.
Uskon, että moni tuntisi itsensä pettyneeksi ja petetyksi. Runoja ei ollutkaan kirjoittanut se katuojissa piehtaroinut mustapukuinen rappiorunoilija, vaan pyöreäposkinen Kauhavan Martta.
Myytit murtuvat. Odotukset potkaisivat perseelle.
Joo, kyllä minä uskon myytteihin.
Ai siis toi boheemijutska, no nyt olis paikka auki, ku Saarikoski ja Melleri hotkas multaa. Se on turha myytti, runous on työtä 24h, tylsää puurtamista, ei mitään inspiraatiota ole olemassakaan, tai niitä pieniä tujauksia ruokkii se perspiraatio. Ei se ole ku ammattitaito - ja ehkä vähän lahjoja aluks, jokin mitä se kieli voi alkaa kehittyä. - Kaarinahan (Valoaalto) on hei emäntä, asuu kanojensa + muu karja, kanssa, niitten hoidon välissä se väsää jutskansa.
Joo, turha myytti, mutta sellainen, jota ylläpidetään -kenen toimesta, median, yleisön tms.
Inspiraatio? Never heard.
Kaikki fyrkankerääjät. Se on se ku pulu laskeutuu olkapäälle ja sanelee.
Post a Comment