Work in Progress

Minun piti olla tuolla edellisen viestin Turussa (vittu mikä lause), mutta makasin kaksi ja puoli vrk:tta en-validina punkan pohjalla, vitun Hornerin syndrooma. Toivuttuani kirjoitin tänne taas kerran yhden narina- ja valituspostauksen. Puoli vuotta eikä kirjaani ole arvosteltu muualla kuin Kiiltomadossa, siis minua ei ole olemassa. Kaikki kirjalliset ja karjattomatkin aikakauslehdet vaikenevat hengiltä. Siis yhtä blaah blaahia, luin sen postauksen ja se oli niin oksettava, että poistin yksin tein koko blogin. Ei tässä ole mitään mieltä, no fogging sense. Syksy on ollut muutenkin kammottava, tämä pimeä pystyyn kuollut maa, Arkadian imbesillit ja ns. ‘kulttuuri’, tee-se-itse-lobotomia. Olen miettinyt eri vaihtoehtoja, vedän blogiin väliviivan, poistan koko paskan, vaihdan Joomlaan tai Wikiin, Atlassianin Confluence…ääh, en ole päässyt puusta pitkään. Mitään sanomista minulla ei enää ole, kynä ei oikein pysy tapetun kädessä (draama queen), en ole enää ihminenkään, olen kyllästynyt ja vittuuntunut kaikkeen, ja tietysti eniten itseeni… parasta olisi myydä kaikki minkä myydä voi ja lähteä täältä kipin kapin hevon vittuun.