teki liitto kyselyn, johon vastasi noin puolet liiton 543 jäsenestä. Verkkohesarin uutisesta ei selviä se, että apurahat ovat useimmille kirjailijoille elinehto. Kyselyyn vastanneista 72 % ‘nautti’ jotain apurahaa. Kirjastoapurahan määrä on laskenut hankintamäärien mukana 1990 -luvulta lähtien, se on pudonnut neljällä prosenttiyksiköllä vuodesta 2001, mutta samalla keskimääräisen apurahan koko on kasvanut. - Apurahan saaminen vaatii selvityksen mukaan tiuhaa julkaisutahtia. (Jotkut suolivat jopa joka vuosi.)
Johtopäätös. Yhdeksän prosenttia liiton jäsenistä kirjoittaa kirjoja, joita ihmiset ostavat ja lukevat - 91 prosenttia kirjailijoista ja kirjoista on turhia ja tarpeettomia. Kauppojen ja Kirjavälityksen kautta ‘päästöjä’ ei kannattaisi kierrättää, riittäisi että muutama kappale toimitettaisiin esim. kymmeneen suurimpaan kirjastoon ja yliopiston kirjastoon valohoitoon ja pölyttymään. Kirjailijoitten kaikki apurahat pitäisi lakkauttaa, ja tämä surkimusporukka kouluttaa uudelleen - tässä voisi EU:sta ja sen direktiiveistä olla paljonkin apua. Prosaistit voitaisiin kouluttaa valvomaan lehmien ulkoiludirektiiviä (60 päivää/vuosi), tityylyyrikoille tinttilaskentaa (huom. myös ilmailutermi) jne. jne. - tarkkailutyöt tulevat varmasti EU:n myötä jatkuvasti lisääntymään - DDR:ssä…
Post a Comment