Skip to content

lasciate ogne speranza voi ch’intrate

kuljen pitkin kinttupolkuja
kajoan mustapyrstöön
ja kun tuulet puhaltavat
kumarran kaikua
astun poikkipuun yli
ja virtsaan aurinkoa päin
kasvatan koukkukyntistä
taitan matkan varrelta oksan
ja päästän pääskysen sisään
kajoan papuihin
kasvatan malvaa
ja syön sitä
ja jos patterit
eivät enää auta
menen
töpseliin
[rikon kaikkia pythagoralaisia 'tunnussääntöjä' (symbola), ehkä en ihan viime riveillä sentään; 'lasciate ogne speranza voi ch'intrate', forego all hope all men that enter]

Post a Comment

Your email is never published nor shared. Required fields are marked *
*
*

Bad Behavior has blocked 504 access attempts in the last 7 days.