En saa sähköpostilla enkä tekstiviesteillä yhteyttä kannentekijään, mistä perkeleestä minä nyt tähän yhtäkkiä kannen repäisen.
Yritän olla suunnittelematta mitään kovin pitkälle, elämä kuitenkin sotkee kaikki suunnitelmat. Minulla on jo monta vuotta ollut jnklainen ‘leif färding’ -syndrooma: ‘elämäntyöni on mennyt hukkaan’. Elämäntyö on kyllä liian suuri sana, en käytä sellaisia. Seuraavasta kirjasta en tiedä mitään, kunhan nyt katsoo ensin sen mitä tästäkin sanotaan vai sanotaanko mitään. Sen perusteella pitää sitten taas kerran ratkaista kirjoittaako enää mitään julkaisemista varten vai jättääkö loput laatikkoon. Tavallaan olen jo vuosia totuttanut itseäni siihen ajatukseen, että jätän koko julkaisemisen. Kirjoittamista en voi lopettaa, koska se on ainoa asia joka pitää minua edes joten kuten heikosti kiinni tässä elämässä. Suomessa minua ei pidätä enää mikään muu kuin vanha isäni, joka minun pitää saattaa vielä hautaan. Sen jälkeen, jos nyt enää olen hengissä, jätän tämän maan ja sen ‘kulttuurin’ ja muutan johonkin enemmän tai vähemmän mereen ja lintuun päin - en ole suunnitellut minne. Minulle on ollut aina ihan sama missä minä asun ja kirjoitan, en minä kuitenkaan kiinny mihinkään muuhun kuin siihen huoneeseen jossa teen työtä ja jossa ovat tärkeät kirjani ja levyni.
Edited:
vittu tää on tätä
tää on niin tätä
ei tästä mitään tule
One Comment
monta vuotta??hyvänen aika
vadelmia kannattaa syä
Post a Comment