Work in Progress

vaalien alla (paitsi pumppuhaulikon kanssa) samasta veneestä, yhteisestä hiilestä, kohtuudesta, oikeudenmukaisuudesta, yhteiskuntamoraalista tms. Joku toimittajanainen taannoin, kai ihan vakavissaan, kirjoitti jossakin kolumnissa miten onnellinen hänen pitäisi olla siitä, että Espoossa asuu näitä rikkaita, joitten veroilla tuotetuista palveluista hänkin saa nauttia. Voi pyhä yksinkertaisuus! niin kauan kun gospodin lillukka keikkuu fortumin johdossa eikä kukaan lähetä häntä rahat käärinliinan taskussa maata kiertävälle radalle. Se nilkki on opettanut että yhteiskuntamoraalia ei ole, ja että jokaisen oikeus ja velvollisuus on muista hevon vittua välittämättä kahmia omaan laariin kaikki se minkä keinolla millä hyvänsä onnistuu sinne raapimaan. Millään ei ole mitään vitun väliä paitsi minulla ja minun pankkitilillä, osakkeilla ja optioilla. Eikä raha tässä ole oleellisin asia, eivätkä maksetut verot, vaan lillukan yhteiskuntamoraalille antama ‘uusi’ merkitys.