niin kuin muutamat lukijani varmaan ovat huomanneet: lopetan nyt kertarysäyksellä, sekä julkaisemisen että tämän blogin.
FeedBurner- well god’s green hair is where i slept last Fri 21 November, 2008
- treeteen ways to ass a hole and other hur rahs Fri 21 November, 2008
- tönkkösuolattu itä-suomen hovi Thu 20 November, 2008
- brut brut brut Thu 20 November, 2008
- fud # 15 Thu 20 November, 2008
- hey ese que onda Thu 20 November, 2008
- keep it gully Thu 20 November, 2008
- righ ting pottery yit style Thu 20 November, 2008
- sargasm Wed 19 November, 2008
- 1337 h4×0rz pwn j00 Wed 19 November, 2008
12 Comments
Olen uskollinen lukijasi. Toivon, että jatkat sekä julkaisemista että bloggaamista. Maailma on tyhjempi ilman sinun verratonta verbaaliakrobatiaasi.
Samaa mieltä Kämärin kanssa.
Miksi sitä paitsi lopettaisit?
Aprillipäivänä ei kyllä oikeastaan voi edes lopettaa.
Samaa mieltä Lassin kanssa, mutta omapahan on valintasi. Elleivät sitten sanat ole valinneet sinua…
Vai oliko tämä aprillipila?
Ystävät rakkaat! Tunnetusti olen oikein paska- ja paukapää, mutta nyt meni vielä siitäkin yli. Hävetti oikein tulla tähän kommentoimaan, lupaan mennä nurkkaan loppuillaksi, hävettää varmaan vielä huomennakin. Viesti oli taas kerran osoitus huonosta mausta ja karmeasta muka-huumorintajusta, muka niinku aprillia. Mutta toinen puoli totta. Tekee jatkuvasti mieli lopettaa, ja sitten halusin kokeilla, että miltä se tuntuu, jos sen kirjoittaa ääneen.
Anteeksi, anteeksi!
Blogia kyllä jatkan, mutta julkaisemisen suhteen olen kyllä ajatellut, ettei enää muuta kuin tähänasti julkaistuista Kootut runoelmat, jos sattuisin saamaan siihen jostain rahaa. (Ei Saarakaan mene aivan paskakuntoon, eh heh, kun joutuu nostelemaan kaikkia jätöksiä). Jos sitten ne loput vasta postuumisti.
Menen nyt häpeämään, ja jos jollain raippaisin vielä itseni. ANTEEKSI!
Musta tuntuu ihan siltä, kuin olisin jokin auktoriteetti. Hahahaaaa… Lopeta toi.
Sähän olet, teetti ja moderaattori, piikki kirjallisuuden perseessä.
Tämä on kyllä suuri kunnia.
Kyllä, minulle, ja yritän ottaa sen nöyrästi vastaan.
Tuttu tunne minullekin; usein turhautuu että miksi elää,
ja osoittaa se kaikille niille hiljaisille jotka kyllä lukevat juttuja mutta ovat ujosti hiljaa, ja pahinta jos uskaultautuvat kommentoimaan,
niin joku häirintägeneraattori iskee näppikseen jne…
Olen vasta lyhyen aikaa sitten alkanut seurailemaan blogeja,
ja Pilvessä Umbrian on niistä ekana.
Joskus menee viikko pari että en ehdi, mutta tänään kävin taas maiskuttelemassa viimeisiä tekstejäsi, eikä omiin { - kommentteihin paljoa lisää heti keksinyt, laiskuuttako lienee vaiko ujoutta?
Jos lopetat niin jokunen bittiavaruuden paholaisista voi siristä ties minne?
Älä päästä niitä pois hallustasi, ne ainakin uskovat sinuun, meihin.
Siis vapaana kasvaneet bitit. Siis edes niiden takia?
Toivoo Tikkis
Joo, välillä tekisi vaan lähteä nostelemaan. Kyllä kai tätä pitää jatkaa, jossain muodossa. Voimia sullekin Tikkis.
Post a Comment