Work in Progress

Anita Konkka lainaa Paul Austerin ‘The Red Notebook’ ia: “Writing is no longer an act of free will for me, it’s a matter of survival.” Kirjailija kirjoittaa koska hänen on pakko kirjoittaa pysyäkseen hengissä. Eikä kysymys ole rahasta tai maineesta, vaan paljon syvemmistä asioista. Jos hän ei kirjoita, hän tuntee olonsa hirveäksi. ” It’s not that writing brings me a lot of pleasure - but not doing it is worse,” kuten Auster sanoo.” - Niin se on. Kirjoittamisellani ei ole mitään vitun tekemistä sen kanssa jääkö minusta jokin tahra tuhoutuvaan maailmaan vai ei, se on yhdentekevä asia. Samoin kuin lukijat, joita minulla ei montaa enää edes ole, ja joista loputkin yritän karkottaa vittuilemalla heille, tekemällä heidän duuninsa turhan vaikeaksi. Julkaiseminenkaan ei ole mikään olennainen asia, mutta jos lopettaisin kirjoittamisen, se olisi itsemurha, hidas sellainen. Joisin hetkessä itselleni haimatulehduksen, tai kippaisin naamaan riittävän määrän tabuja, ja menisin metsään - mutten kyllä sytyttäisi kynttilää otsalleni. Kirjoittamiseni syy on hyvin surkea ja raadollinen, yrittää rimpuilla sen avulla joten kuten päivästä toiseen, muutama rivi riittää. Joskus - mutta yhä harvemmin - kirjoittaminen on myös hauskaa - a muse ment - ja jos oikein hyvin käy, ja keksii jotain jota kukaan ei muka koskaan, siitä saa jnklaisen pienen ‘henkisen’ (hah hah) eargasmin, mutta sen jälkeen omne animal on taas kahta surullisempi, saddamned! - Astialta kuudennelle, vanhan ja kunnianarvoisan STT:n päästöt alkavat olla käsittämättömiä. Onko näiden toimittajien päässä muuta kuin länsituulta nolla metriä sekunnissa, vai onko Pohjoismaiden kohdalle taivaankanteen minun tietämättäni väsätty jokin tuuletusikkuna… mitä vitun virkaa on jollain komission teettämällä selvityksellä, joka väittää että maapallo on EU. - Ylösnousemus, ou jea!