Work in Progress

Saarikoski sanoi tai kirjoitti jossain: “Ihminen on arvostelukyvytön onnensa suhteen.” Joku oikein Harvardin yliopiston spykologian professori on tutkinut asiaa ja kirjoittanut aiheesta otsikon nimisen kirjan.lainaan Hesaria Sen mukaan ihmiset kuvittelevat aivan väärien asioiden tekevän heidät onnellisiksi. Gilbert väittää, että ihmiset yliarvoivat toistuvasti sekä onnellisuuden määrän että onnentunteen kestävyyden. Esimerkiksi voi ottaa vaikka uuden auton. Se tuo omistajalleen kyllä onnentunteen, mutta laimeamman ja ohikiitävämmän kuin autonostaja ennalta kuvitteli. Sama pätee uuteen hameeseen, plasmatelevisioon - ja jopa avioliiton kaltaisiin asioihin, joiden uskotaan vaikuttavan ihmisen onnen määrään eniten ja pisimpään. Mutta… ihmisen aivot eivät pyri onnellisuuteen, vaan ne pyrkivät normalisoimaan tilanteen mahdollisimman pian. Tästä olen paasannut aiemminkin, aivot ovat ‘konservatiiviset‘, ne haluavat riesakseen mahdollisimman vähän uutta informaatiota, siis sellaista, jota ne eivät voi suoraan lokeroida jo olemassa oleviin ‘kategorioihin’, perimmältään on kyse evoluutiosta, joka sekään ei suosi ‘laatua’, ‘turhia hyppyjä’ ja kokeiluja, vaan suurta massaa… ääh, kaikkea meille kaupataankin… siksi minä käytän onnen sijasta sanaa onnikka (omnibus), Tsvetajeva kirjoitti onnesta, että se on ‘apilaa, lehmät elää sillä’. - Rakkaudesta, joka sopisi kyllä hyvin hirttoteeman jatkoksi, en sano muuta kuin että se on pelkkä eufemismi, ja myy romanttisen värisenä ihan sikana.