Mä luulen että tää prosessi, joka alko blogspotin "Work in Progress"ina on nyt käsitelty loppuun. "Nettihorinoista" tuli ihan hyvä kirja. Niin kuin olen jo sanonut nettihän, blogi, on pelkkä alusta, työkirja siinä kuin paperinenkin, paitsi että se on julkinen. Jos mä olisin tehny kirjan paperisten työkirjojen tapaan niin ei se kovin paljon olisi eronnut tästä tavasta, selityksiä olisi tietysti ollut paljon vähemmän. Mutta kun tämän idean keksin, yksi pointti oli se, että samalla voisin selittää omaa kirjoitusprosessiani ja mikä siinä minulle on tärkeää - yhtenä sanat ja niitten monet merkitykset ja etymologiat. Toisaalta en pidä selittämisestä yhtään, kyllä tekstien pitäisi toimia ilmankin, ja tässäkin oli se paha puoli että tekstit on täällä aika pitkälle valmiiksi pureskeltu. Whatever, kun kirja sitten tulee maailmaan en aio seurata sen matkaa, se saa elää omaa elämäänsä - paitsi ehkä joitakin hauskimpia ja pahimpia väärinkäsityksiä ja -ymmärryksiä. Eteenpäin, ei pidä jäädä tuuleen makaamaan.
Lupasin sen eka osan selityksen: miksi mikin menee siinä niin kuin menee, mutta minusta se menee jo liian pitkälle, jotain pitää jättää lukijallekin. Perusidea on se että pohjana on musiikki, ja jokaisen säkeen pitää toimia yhdessä muitten kanssa sekä eteen- että taaksepäin ja myös suuremmilla loikilla säkeitten yli ja niin että myös yksittäisten sanojen merkitykset ja etymologiat muokkaavat kokonaiskuvaa.
Seuraavaksi: Ctrl Alt Delin ‘lähiluku’ jatkuu. Ja blogin pito julkisena työpäiväkirjana kai myös - tai tiedä nyt häntä.
Post a Comment