Work in Progress

jumala loi ihmisen omaksi painajaisekseen
paha saa palkkansa
hyvä lämmintä kättä
anna minulle minun mieleni
mustasta laatikosta rubikinkuutio
anna minulle minun jokapäiväinen runoni
jonka lyijy on höyhensarjaa
ja höyhen raskaan sarjan mestari
nuppu nuupallaan raahustan huokausten siltaa
kyynelten kukkulalle
gloria kylpee lastuvillassa
myrsky nousee ja vääntää nappulat kaakkoon
lampurit ja timpurit juovuksissa
vedellä menolippu damejeanneen
viinillä kloaakkiin
mikään ei ole välttämätöntä
paitsi mahdoton
eikä mikään taivasta tähdellisempää
yliminää idittää minua sinuttaa
ja sinua meitittää
tunnen tuulen juurissani
kohtaan auringonnousun
kaikkein pyhimmässäsi
lennän leivosta
huhkin auraa delfiiniksi
lautasella pianokonserttien kuningatar
rahmaninovin kolmas
en kumarru juurru
tyydy turru
tahdo tietää määränpäätä
satamista purjehdin
vain pois
{un rien de temps, silmänräpäys; siis nightMARE
eikä nightHARE; tässä nyt on raamattua ja seksuaa-
lisuutta sekaisin: vettä ja viiniä, lampureita ja timpu-
reita ja kyynelten kukkulaa, mitä lie golgataa ja
sitten on heitetty mausteeksi hyppysellinen freudia;
leivos on se placenta mutta myös niin kuin uin
koiraa, lennän leivosta; aura on aura on aura,
lintuaurakin ja sitten sen muoto; ransk. ‘dolphin’
-sanalla on myös merkitys ‘kruununprinssi,
se on jo jossain ekoissa kirjoissani; eipä tässä
mitään selittämistä pitäisi olla, selvää pläkkiä;
loppu onkin sitten uhmaa ja alistumista}