Huominen eilisen kaiku, tämän Styksin
yli, olit menneen kaleeri, luotsi ja maailman ovi,
kamanat jotka alkoivat marraskedestä. Soitit
viisikielistä oksaa, kaivot joitten vesi on suolaista,
ne jätit, jätit kostean verestävän rihmaston:
silmät kasvakoot sieniä.