I
Kuu kulkee yli mustan taulun
Kolme kertaa kolme
Kotimaa on maa on äidinkieli
Huominen eilisen kaiku
Kahden vesistön välissä
Oli nuoli ja käsi ja jousi
Yhtäkkiä seisot keskellä lausetta
Ilma elehtii
II
Kävelen käsilläni maailmaa
Seiso nöyränä aivojesi edessä
Kun talven sydän on kaukana
Olen esine jolla on projekti
Maa makaa suu auki
Ymmärrämmekö me yhtään
Siemen on puun tapa matkustaa
Atomeja kirjaimet
Äänten ranta
III
Tempaa pelkosi tupesta
Puut ovat nousseet irti lehdistään
Jos aika on nopea paikka
Minun vihani jos laukeaisi
Älä yövy pelon varjossa
Taas kerran astun runoon, helvettiin
Laulaisi oksalla laulu
Kahden pimeän rivien välissä
Minä pelkäsin vettä
IV
Sormenpäitten korkeuskäyrillä
Hyväilen savea
Olet mielessäni
Valkoviinin maku on hajuvetesi tuoksu
Niin kuin lintu levittää siipensä
Kysymysten korkkiruuvit
Aallot nousevat vuoriksi vuosiksi
Tämän tuskan tuolla puolen oli rakkaus
V
Yö kuin kulkisin sisällä
Maailmaa kannatti kaksi kalaa ja kilpikonna
Yö on syvä ja musta
Aurinko ja kuu kun pelaavat yhtä maalia
Täällä missä aurinko on auki aina
Niin paljon heikkoa voimaa
Vesilukko kun mittaa aikaa
Talot huojuvat ja sydän
Savu on köysi
Ilmoista vesistä ja paikoista
Ensin me olimme maailmassa
Mitä minä näen?
Talossa on pöytä joka on katettu
VI
Yhtälössä on kolme tuntematonta
Ihminen kaikkine osineen ei ole
Talojen lasittuneet silmät
Kun pitkä lounas jumalten kanssa
Puuta älä tapa
Pieni suolainen iltapala elämä kurkussa
Maan alla, päällä, lehti lehteä koskettaa
Aurinko nousi idästä ja laski olohuoneeseen
Preludi