tämä opus oli neljäs
katto jonka alla sait sängyssä
selälläsi maaten
pitää sadetta
itkeä ja nauraa mutta

hiekka valuu nilkkoihin
tiimalasin pohjalle
hyrrä juopuu eikä aikaakaan
kun aikaa ei enää ole

laskeuduttuasi tikapuita
näin alas olet noussut niitä
näin ylös
varo minua minä kaadan ne kohta

edessä on piste
jano ei sammu juomalla
elämä elämällä
juotuasi nukahdat kun heräät
kukalla on jano taas