6

Yllä sinen lehtojen, lähellä Moskovan,
pisaroi kellojen sade.
Taivaltavat sokeat tietä Kalugan,

Kalugan hiekkaista, tuttua tietä,
ja se vie mennessään nimet nöyrien
vaeltajien, pimeydessä Jumalaa laulavien.

Ja minä mietin: joskus myös minä,
väsyneenä teihin, viholliset, ja teihin, ystävät,
ja peräänantavuuteen venäläisen puheen,

puen ristin hopeisen rinnalle,
teen ristinmerkin, ja hiljaa lähden liikkeelle
pitkin vanhaa Kalugan tietä.

Helluntai 1916