8

Moskova! Miten valtava,
kulkureitten koti oletkaan!

Jokainen Venäjällä on koditon.
Me kaikki suuntaamme sinua kohti.

Häpeälliset polttomerkit olkapäillä,
puukot tuikattuina saappaanvarsiin.
Sillä sinä kutsut meitä,
miten kaukana lienemmekin.

Sillä polttomerkeille,
ja kaikille kivuille,
on parantaja,
lapsukainen Panteleimon.

Tuolla oven takana, minne
väki virtaa,
siellä palaa Iverin
punainen sydän.

Ja Halleluja virtaa
tummille pelloille.
Sinun rintaasi suutelen,
maankamara moskovalainen!

Kazanskaja 8. heinäkuuta 1916