3

Valtavassa kaupungissani on yö,
talostani unisesta lähden ulos.
Ja ihmisten mielestä olen vaimo, tai tytär
mutta mielessäni on vain yö.

Heinäkuinen tuuli lakaisee tieni,
ikkunasta, jostakin, vaimea musiikki.
Tuulen on tuultava aamunkoihin asti,
ohuitten seinien läpi, rintaan asti.

On musta poppeli, ja ikkunassa valo,
soitto tornissa, ja kädessäni kukka.
Askeleeni eivät ketään seuraa,
eikä varjossani ole minusta mitään.

Valot ovat langassa helmiä kultaisia,
ja suussani on maku öisen lehden.
Minut päivän kahleista päästäkää,
olen unta vain, ystävät, ymmärtäkää.

17. heinäkuuta 1916
Moskova