4

Unettoman yön jälkeen ruumis heikkenee,
se käy rakkaaksi, ei ole oma, eikä kenenkään.
Hidasjuoksuisissa suonissa säilyy särky nuolien,
ja hymyilet kaikille, kuin serafi.

Unettoman yön jälkeen kädet heikkenevät,
ja yhdentekevä on sekä ystävä että vihamies.
Jokaisessa satunnaisessa äänessä on koko sateenkaari.
Ja pakkanen tuoksuu yhtäkkiä kukkaloistolta.

Huulet hehkuvat pehmeinä, ja varjo on kultaisempi,
silmäkuoppien luona. Yö on sytyttänyt liekkeihin
kalpeat kasvot, ja pimeä yö
vangitsee pimeydestämme vain silmät.

19. heinäkuuta 1916