1

Nimesi on lintu kädessäni,
pala jäätä kielelläni,
yksi ainoa huulten liike,
nimesi viisi kirjainta.
Pallo ja koppi,
ja hopeakulkunen suussa.

Kivi, joka tyyneen veteen viskataan,
se nimenäsi sinun polskahtaa.
Nimesi kuulu, kaikuu
kapseessa öisten kavioitten.
Se ohimoon napsuu
kuin liipaisin.

Sinun nimesi, oi, mahdotonta!
on suudelma keskelle silmää,
silmäluomien hellään kylmyyteen.
Nimesi sinun on kuin suutelisi lunta.
Siemaus sinistä, jäistä lähdevettä.
Sinun nimesi on syvää syvempää unta.

15. huhtikuuta 1916