3

Olet matkalla auringosta länteen,
illan valon sinä näet siellä.
Olet matkalla auringosta länteen,
ja lumimyrsky peittää jälkesi.

Ikkunoitteni ohi intohimoja ilman
sinä matkaat lumen hiljaisuudessa.
Jumalallisen vanhurskas ja ihmeellinen,
sinä sieluni hiljainen valo!

Mutta en minä sinun sieluasi kaipaa!
Rikkumaton on sinun polkusi.
Ja sinun käteesi, suudelmista kalpeaan,
en minä vasaroi omaa naulaani.

Nimelläsi en sinua kutsu,
eivätkä käteni kurkotu perääsi.
Pyhää kutsua, johtajan,
vain kaukaa, kaukaa kumarran.

Ja seisten hitaasti satavassa lumessa,
putoan polvilleni lumeen.
Ja sinun pyhän nimesi nimeen,
suutelen eilistä lunta

siinä, missä majesteetillisin askelin
sinä kuljit ohi haudanhiljaisena,
pyhän muiston hiljaisessa valossa,
sinä kaikkivaltias minun sieluni.

2. toukokuuta 1916