Siitä pidän, ettet ole minuun sairastunut,
siitä, etten minä sinuun,
ja siitä, ettei jalkojemme alta
liu'u vakaa maa.
Siitä pidän, että voin olla naurettava
ja kuriton, etten leiki sanoilla,
ettei se tukahduttava aalto
kun hihamme hipaisevat toisiaan
saa minua punastumaan.

Siitä pidän vielä, että sinä nähteni
tyynesti syleilet toista naista,
ettet minua helvetin tuleen määrää
missä siksi palan, etten suutele sinua.
Että nimeäni, armaani, et
lausu päivällä, et yöllä turhaan.
ja siitä, ettei meille koskaan
kirkossa hiljaisessa
Hallelujaa lauleta!

Kiitän sinua kaikesta sydämestäni
siitä, että sinä itse sitä tietämättä!
minua niin rakastat:
öistä rauhaisista, harvoista
yhteisistä auringonlaskuista,
siitä, ettemme kuutamossa kulkeneet,
auringosta, joka ei paista meille,
ja siitä, voi! ettet sinä
sairasta minua, enkä minä sinua.

3. toukokuuta 1915