5

Kotona Moskovassa ovat kupolit tulessa,
kotona Moskovassa kellojen soitossa,
rivissä haudat, ja niissä
tsaarittaret nukkuvat ja tsaarit.

Etkä sinä tiedä, että Kremlin aamunkoissa,
on helpompi hengittää kuin
maan päällä missään.
Etkä sinä tiedä, että aamunkoita Kremlissä,
rukoilen sinulle ennen aamunkoita.

Ja sinä kuljet yli oman Nevasi
sillä hetkellä, kun Moskova-joen yllä
seison minä pää painuksissa,
ja sulkevat silmänsä lyhdyt.

Unettomuudellani minä sinua rakastan,
kaikella unettomuudellani,
sinä hetkenä jona Kremlissä
alkavat herätä kellonsoittajat.

Mutta minun jokeni, ja sinun jokesi
minun käteni, ja sinun kätesi
eivät yhdy, iloni minun, ei ennen kuin
aamunkoi illankajon tavoittaa.

7. toukokuuta 1916

edellinen kokoelman etusivulle seuraava
© Pulvis&Umbra