9

Kuin heikko valonsäde läpi helvetin pimeyden,
on äänesi yli räjähtelevien ammusten jylinän.

Ja jylinän yli, kuin serafi,
hän ilmoittaa äänellä hiljaisella,

kaukaisista sumuisista aamuista,
miten hän meitä rakasti, sokeita ja nimettömiä,

sinisen viitan vuoksi, petollisuuden synnin...
ja hellemmin kuin ketään, naista

joka laskeutui pahuuden yöhön.
Ja miten hän ei lakannut rakastamasta sinua, Venäjä.

Ja ohimoa sormi kadotettu osoittamistaan
osoittaa, kun hän kertoo meille

päivistä, jotka meitä odottavat,
miten Jumala meidät pettää,

miten me kutsumme aurinkoa, ja miten se
ei nouse...

Hän puhui kuin eristysvanki,
(tai kuin lapsi unissaan),

ja aukiolla avaralla! Aleksandr
Blokin pyhä sydän ilmestyi meille.

9. toukokuuta 1920