Voitan sinut kaikelta, taivaalta ja maalta,
sillä metsä on kehtoni, ja hautani metsä,
sillä vain toinen jalkani on maassa, vain toinen,
sillä sinusta laulan kuin ei kukaan toinen.

Voitan sinut kaikelta, ajalta ja yöltä,
kaikilta lipuilta loistavilta, miekoilta kaikilta,
paiskaan pois avaimet, karkotan kuistilta koirat,
sillä yössä elämän, olen uskollisempi koiraa.

Voitan sinut kaikilta toisilta, ja siltä oikealta,
kenenkään sulhanen et sinä,
minä, kenenkään vaimo,
ja viime taistossa sinut otan, siitä vaikene!
siltä, jonka rinnalla Jaakob seisoi yössä.

Mutta siihen hetkeen asti, jona ristin
rinnallesi kätesi, mikä kirous! sinä olet
itsesi, ja siipesi, joitten määrä on eetteri,
sillä maailma on kehtosi, ja hautasi, maailma!

15. elokuuta 1916