Sulatin sokeriksi lasiisi,
kourallisen poltettua tukkaa.
Jottet voisi syödä, et laulaa,
et juoda, etkä nukkua.

Ettei nuoruutesi olisi ilo,
eikä sokerisi makeaa,
ettet yön pimeydessä pääsisi
nuoren vaimosi kanssa sopuun.

Niin kuin hiukseni kultaiset
ovat harmaata tuhkaa,
niin ovat vähät vuotesi
vitivalkea talvi.

Niin sinä kuuroudut, ja sokeudut,
kuivut kuin sammal,
ja häivyt kuin huokaus.

3. marraskuuta 1918