Ei kukaan ole vienyt meiltä mitään!
Makealta maistuu minusta erommekin.
Suutelen sinua yli satojen
meitä erottavien virstojen.

Tiedän sen: lahjamme eivät käy tasan,
ääneni on ensimmäistä kertaa tyyni.
Mitä ovat sinulle, nuori Derzhavin,
minun kouluttamattomat riimini!

Sinut ristin, ja pelottoman lentosi:
sitä jatka, nuori kotka!
Silmää siristämättä, siedit auringon,
nuori katseeniko sinut pudottaa?

Ei kukaan katsonut perääsi,
ei kukaan lujemmin, ja hellemmin.
Suutelen sinua yli satojen
meitä erottavien vuosien.

12. helmikuuta 1916

edellinen kokoelman etusivulle seuraava
© Pulvis&Umbra