Nämä ovat aarteitteni:
menetysten ja loukkausten tuhkat.
Näitten tuhkien silmissä,
on graniitti tomua.

Kyyhky alaston ja valkea,
elää ilman kumppania.
Salomonin tuhkat yllä
turhuuksien turhuuden.

Ajan iltaruskottoman,
julma liitumerkki.
Siis Jumala on ovella,
kun kerran talo on porona!

Ei tukehtunut roskiin,
päivien ja unien herra.
Kuin liekki pystysuora, Henki
varhaisten harmaitten hiusten!

Ette te minua saattaneet
selustaan, vuodet!
Tämä harmaus on voitto
kuolemattomien voimien.

27. syyskuuta 1922