6

Vuori suri, (palavalla, karvaalla
savella vuori suri, eron hetkinä),
vuori suri vuoksi aamujen, meille tuntemattomien
ja niiden syvän hellyyden.

Vuori suri vuoksi ystävyytemme:
vuoksi huulten mitä tinkimättömimmän sukulaisuuden!
Vuori sanoi, että jokainen saa
suhteessa kyyneliinsä.

Vuori suri vielä, että elämä on mustalaisleiri,
vuosisata sydänten markkinapaikka!
Vuori suri: lähtisi
Haagar edes lapsen kanssa!

Vuori sanoi vielä, että kaikki on jonkin
demonin kepposta, eikä pelissä mitään järkeä.
Vuori puhui. Ja me pysyimme hiljaa.
Annoimme vuoren tuomita.