7

Vuori suri, että vain surua on kohta
se mikä nyt on hellettä ja verta.
Vuori sanoi, ettei se päästä meitä,
ei laske sinua toisen kanssa!

Vuori suri, että savua on kohta
se mikä nyt on Maailma ja Rooma.
Vuori suri sitä, että me olemme toisten
kanssa (en kadehdi heitä, toisia!).

Vuori suri vuoksi valan kauhean
taakan, jota on myöhäistä kirota.
Vuori sanoi, että velvollisuuden ja intohimon
Gordionin solmu on ikivanha.

Vuori suri vuoksi suremisemmekin:
sillä huomenna! ei vielä! otsiemme ylle
lankee ei memento, vaan more!
sillä huomenna, me ymmärrämme

tuon äänen... aivan kuin joku
... itkisi jossakin lähistöllä?
Vuori suri sitä, että meidän on laskeuduttava
erikseen, yli tuollaisen loan

elämään, josta me kaikki tiedämme, ettei
se ole kuin roskaväen markkinaparakki.
Vielä se sanoi, että kaikki vuorten
runoelmat kirjoitetaan niin.