8

Tuo vuori oli, kuin kyttyrä
Atlaksen, titaanin kärsivän.
Tuosta vuoresta on ylpeä
kaupunki, jossa aamusta yöhön asti me

omaa elämäämme kuin korttia lyömme!
ja kiihkeästi väitämme, ettemme ole
olemassa. Tasolla karhun haudan
ja kahdentoista apostolin

kolkkoa luolaani kunnioittakaa.
(Olin luola, johon aallot löivät!)
Tuon jaon viimeisen käden,
kai muistat esikaupungin laidalla?

Tuo vuori oli monta maailmaa!
Jumalat kostavat omille kuvilleen!

....................................

Suru alkoi tuosta vuoresta.
Tuo vuori on minussa kuin hautakirjoitus.