9

Vuodet vierivät. Ja tuon kiven paikalla
(vuoren sisälläni) on hautakivi tasainen.
Meidän vuoremme peittävät huvilat,
se ympäröidään säleaidoilla.

Sillä tuollaisilla laitamilla, sanotaan,
ilma on puhtaampaa ja helpompaa hengittää.
Vuori pilkotaan tilkkutäkeiksi, ja sen
seinustoilla aaltoilevat aidat.

Ylikulkuni tasoitetaan,
rotkoni käännetään ylösalaisin!
Sillä onhan nyt edes jonkun oltava
onnellinen, ja tuotava onnea kotiin!

onnea kotiin! rakkautta ilman kuvitelmia!
ilman mitään ponnisteluja, eli
on oltava nainen, ja kestettävä se!
(Se oli onnea melkein, kun hän

tuli käymään, kodissani asui onni!) rakkautta,
jota ero ei kaunista, eikä veitsi.
Nyt onnemme raunioille
kohoaa kaupunki vaimojen ja miesten.

Ja tuossa ihanassa ilmassa,
kun vielä voit, tee syntiä!
sillä pian tulevat lomailevat kauppiaat
märehtimään voittojaan,

miettimään uusia tasoja ja siirtoja,
joista jokainen olisi kotiin päin!
Sillä onhan edes jollakulla oltava
katto, jolla on haikaran pesä!

edellinen kokoelman etusivulle seuraava
© Pulvis&Umbra