10

Mutta noiden perustusten painonkaan alla
vuori ei unohda peliään.
Eksyksissä voivat ihmiset olla, mutta eivät muistamattomia:
ja vuorella on vuorittain aikaa!

Itsepintaiset raot, ja halkeamat pysyvät,
ja huvilanomistaja, liian myöhään, ymmärtää:
ettei tämä ole mikään
perheitten peittämä kukkula,
vaan käyttöön otettu kraatteri!

Viinitarhoilla ei Vesuviusta
kahlita! Jättiläistä sidota
pellavalangalla! Ja huulten pelkkä
mielettömyys riittää, ja leijonina

alkavat viinitarhat käännehtiä,
levittää vihan laavaa.
Tyttäristänne tulee tyrkkyjä,
ja pojistanne runoilijoita!

Tytär, äpärälasta kasvata!
Joudu mustalaisen pauloihin, poika!
Paikkaa ihanaa te ette saa,
elinvoimasta, vuoresta minun!

Lujemmin kulmakiveä,
kuolinvuoteella viruvan valalla:
onnea kestävää ette löydä,
minun vuoreltani, te muurahaiset!

Tuntina outona, aikana arvaamattomana,
tunnustatte koko perhe,
mittaamattoman ja valtavan
vuoren seitsemännen käskyn!