2

Veljeys mustalaisleirin,
ja mihin se on johtanut!
Salamat päittemme päällä,
sapelit vedetty esiin,

kauhu täyttää
sanat, joita odotamme,
talo sortuva
on sana koti.

Eksyneen veitikan
huuto: kotiin!
Vuoden vanhan lapsen:
"Mulle" ja "mun"!

Veljeni riettaudessa,
kylmyyteni ja kiihkoni,
niin sännätään kotoa pois,
kuin sinä säntäät kotiin!

Niin kuin liekaansa tempova hevonen
napsauttaa köytensä poikki.
- Mutta kotia ei ole, missään!
- Onhan, kymmenen askelen päässä:

koti vuorella. - Eikö ylempänä?
- Koti vuorenhuipulla.
Ikkuna aivan katonrajassa.
- "Ikkuna tulessa, eikä vain

iltaruskosta?" Onko elämä
alettava alusta? - Voi runoelmien
yksinkertaisuutta!
Koti, se tarkoittaa:
kotoa pois, ja yöhön.
(Oi, kelle tunnustan

suruni, murheeni,
kauhuni, vihreämmän jäätä?...)
- Olet pohtinut liikaa, siinä kaikki.
Mietteliäästi: - Niinpä kai.