3

Ja rantakatu. Seuraan
vettä, sen solidia tiheyttä.
Sinä olet Semiramiin
riippuvat puutarhat!

Seuraan veden teräksistä
vyöhykettä, ruumishuoneen
häivähdystä, kuin nuottilehteä
laulaja, seinäviertä

sokea... Aiotko antaa samalla mitalla
takaisin? Etkö? Kumarrun jo, kuuletko?
seuraan kaiken janon sammuttajaa
kuin kattokourua

kuuhullu...
Mutta en minä joen vuoksi
vapise, synnyin najadiksi!
pidän joesta kiinni, kuin kädestä,
kun on rinnalla rakkain.

Ja uskollisista uskollisin...
Kuolleet ovat uskollisia.
Mutta emmehän me voi kaikki arkuissa maata...
Kuolema vasemmalla puolellani, oikealla puolellani
sinä. Oikea kylkeni on kuin kuollut.

Hämmästyttävän värinen valokimppu.
Nauru, kuin halpa tamburiini.
- Meidän pitäisi...
(Vilunväreet.)
- Yritetään olla rohkeita, eikö niin?