5

Tiedän huulten liikkeestä
ettei hän sano sitä ensiksi.
- Sinä et rakasta minua? - Rakastanhan.
- Etkä rakasta! - Olen vain uupunut,

tyhjiin imetty, voimani ovat lopussa.
(Kuin haukka hän silmäilee maisemaa):
- Suo anteeksi, mutta onko tuo muka koti?
- Kotini on sydämessäni. - Silkkaa sanahelinää!

Rakkaus, rakkaus on lihaa ja verta.
Kukka omalla verellä kasteltu.
Luuletko tosiaan, että rakkaus
on keskustelua pöydän yli?

Tunnin tai kaksi ja sitten kotiin?
Niin kuin nuo herrat ja rouvat?

Rakkaus, se merkitsee...
- Temppeliä?
Lapsi kulta, temppelin sijasta se on

arpi arven päällä. - Palvelijoiden ja
mässäilijöiden silmäin alla? (Sanon,
ääneti: rakkaus, se merkitsee jännitettyä
jousta: jousta: ja jäähyväisiä).

- Rakkaus, se merkitsee sidettä.
Mutta meillä kaikki ovat erillään: suut ja elämä.
(Pyysinhän minä sinua: älä turmele
tuota salaista, läheistä hetkeä,

tuota hetkeä huipulla vuoren,
ja intohimon. Memento on usvaa meren.
Rakkaus kaikkien lahjojen
viskaamista nuotioon, ja aina turhaan!)

Suu kuin simpukankuori, huulet
kalpeat. Naurahdus, kuin inventaario.
- Ja ennen kaikkea yhteistä
vuodetta.
- Halusit kai sanoa
kuilua? Sormien
rummunpärinä. - Se ei siirrä vuoria!
Rakkaus, se merkitsee...
- Minun.
Ymmärrän. Mutta entäpä johtopäätös?

Sormien rummunpärinä
voimistuu. (Mestauslava ja sulkeiskenttä.)
- Lähdetään. - Ja minä kun toivoin:
kuollaan. Se olisi yksinkertaisempaa!

Jo riittävät halpahintaisuudet:
riimit, raiteet, hotellihuoneet, asemat...
- Rakkaus, se merkitsee: elämää.
- Esi-isillä oli sille

toinen nimi...
- Siis?
Nenäliinan
kulma nyrkissä, kuin kala.
- Siis lähdetään? - Mitä kautta?
Myrkyn, raiteitten, lyijyn kautta, valinnanvaraa riittää!

Kuolema, ei muita suunnitelmia!
- Ei vaan elämä! kuin roomalainen sotapäällikkö,
haukankatse silmäilee sotajoukon
rippeitä.
- Hyvästellään sitten.