1

Ympärillä on pilviä
kupoleita ympärillämme:
Moskovan yllä
miten paljon on käsiä!
Kohotan sinut korkeuksiin,
taakka parhain,
kyläpahaseni arvoton!

Ihmeen kauniissa, rauhallisessa
kaupungissa tässä,
kuolleenakin minun
on riemukasta,
hallita ja surra sinua,
ottaa vastaan kruunu,
oi, minun esikoiseni!

Sinä paastona paastoa,
älä kulmiasi mustaa,
ja kaikki neljäkymmentä kertaa
neljäkymmentä kirkkoa,
käy jalan, harpo nuorekkaasti!
yli lavean
seitsenkukkulan.

Sinun vuorosi tulee:
sinä tyttärellesikin
luovutat Moskovan
katkerana ja hellästi.
Unta rikkumatonta nukun minä,
soidessa kellojen, aamuruskossa
Vagankovon kirkkomaan.

31. maaliskuuta 1916