8

Vii-meinen silta.
(En päästä kättä, en vedä pois!)
Viime silta.
Viimeinen siltamaksu.

Ve-si ja linna.
Lasken kolikoita.
Ra-haa kuolemalle,
Kharonin Lethen palkka.

Ko-likon varjo
varjon kädessä. Mykkiä
nuo ko-likot.
Ja niin, varjon käteen

lankeaa ko-likon varjo.
Ei helinää tai heijastusta.
Ko-likot ovat heille.
Kuolleilla on unikkoja riittämiin.

Silta.

Hy-vä osa rakastavaisten
joilta on riistetty toivo:
silta, sinä olet kuin intohimo:
ehdollinen: ja silkkaa välissäoloa.

Olen kotonani. Kyljessäsi
on lämmin, siksi painaudun siihen.
Ei mitään minne saakka, ei mitään mitä pitkin:
silmien avautumisen hetki.

Ei käsiä, ei jalkoja.
Jokaisen luun kaikella painolla:
elossa on vain kylkeni,
jonka painan kylkeen viereiseen.

Elämäni kaikkeni on kyljessäni!

Se on korva, ja kaiku myös.
Kyyhötän kuin keltuainen
valkuaisessa, ahtaudun kuin samojedi

turkkiinsa, liimaudun sinuun,
loisin sinussa. Siamilaiset kaksoset,
teitä ei voi verrata meihin.
Tuo nainen, muistako, jota

äidiksesi kutsuit, joka kaiken ja kokonaan
unohtaen, levollisesti ja ilolla
sinua kantoi, ei
lähempänä pitänyt sinua.

Ymmärräthän! Olemme toisiimme tottuneet!
Totta se on. Sinä tuuditit minua sylissäsi!
En minä aio heittäytyä jokeen!
joutuisin sukeltamaan, jos päästäisin

irti kätesi. Puristan sitä,
puristan vielä lujemmin... En voi erota.
Silta, sinä et ole aviomies:
vaan rakastaja: pelkkä en passant!

Silta, sinä olet puolellamme, meidän tukemme!
Me ruokimme jokea ruumiillamme!
Kuin muratti iskin kiinni,
kuin punkin: kiskot minut irti juurineen!

Kuin muratti! kuin punkki!
Jumalattomasti! ja epäinhimillisesti!
heität minut pois, kuin esineen,
minut, joka en kunnioita

ainuttakaan esinettä tässä
esineitten ontossa kosmoksessa!
Sano, että tämä on unta!
Että on yö, ja yötä seuraa aamu,

Eks-press ja Rooma!
Granada? En tiedä itsekään,
tasoitettuani höyhenpatjojen
Mont Blancit ja Himalajat.

Syvä on tämä aukko:
Lämmitän sitä ruumiini viime verellä.
Kuuntele kylkeäni!
Sillä se on uskollisempi

runoja... Onko sinun lämmin
nyt? Kenelle huomenna palkkaudut?
Sano, että tämä on houretta!
Että sillalle ei ole eikä tule

lop-pua...
Loppu.

- Tähän astiko? Lapsellinen, jumalainen
ele. - Ja mitä sitten? Takerrun häneen kiinni.

- Vie-lä vähän matkaa,
tämän viimeisen kerran!