9

Kuin tehdasrakennukset, meluisat
ja kutsuun vastaavat...
kuin vaimojen miehiltään
ja leskien ystäviltään kätkemät sub-

linguaaliset salaisuudet, tässä sinulle
salaisuuksista syvin, jonka Eeva poimi puusta:
muuta en minä ole kuin eläin,
jota joku on haavoittanut vatsaan.

Ja kipu polttaa... kuin sielu olisi revitty
irti ihon kanssa! Usvana ilmaan haihtui
tyhjänpäiväinen, surullisen kuuluisa harhaoppi,
jota sieluksi kutsutaan.

Kristillinen kalvetustauti!
Usvaa! Kuumia hauteita!
Ei sitä koskaan ollutkaan!
Ruumis oli, ja halusi elää,

ei halua enää.

Anna anteeksi! En tarkoittanut sitä!
Sisälmyksiltä vain pääsi parku!
Tällä lailla aamun kolmantena tuntina
odottavat kuolemaan tuomitut laukausta.

Shakin ääressä... Nauraen
he pilkkaavat käytävän ovisilmää.
Sillä me olemme vain shakin sotilaita!
ja joku pelaa meillä.

Kuka? Hyvät jumalat? Vai varkaat?
Tirkistysreijän täyttää
silmä. Ja punaisen käytävän
kahleitten kalina. Lauta on kumottu.

Savut mahorkasta.
Sylki lentää, eletty jo onkin, ja uusi sylki.
... Näitä käytäviä pitkin vie
suora tie: hautaan

ja vereen. Silmä salainen:
kuun kuulosilmä...
.............................

Ja, syrjäsilmällä näen:
- Miten etäinen jo minulle oletkaan!