10

Yhtenä eläimenä me
säpsähdämme, meidän maitokauppamme!

Meidän saaremme ja kirkkomme
jossa me aamuisin

roskaväki! ja minuuttipari!
toimitimme aamuhartautemme.

Ruosteen tuoksu ja basaarinhaju,
läpi unen ja kevään...
Kahvi oli täällä pahaa,
pelkkää kauraa!

(Kauralla sammutetaan
ravureista oikukkuus!)

Se ei tuoksunut Arabialta
tuossa kahvissa lehahti

Arkadia...

Mutta miten hän meille hymyilikään,
viereen istuuduttuaan,
hymyä varovaista
tuo entinen ja säälittävä

rakastajatar sokeitten:
Kuihdutte pois! Siis eläkää!
Hän hymyili hulluudelle ja köyhyydelle,
haukottelulle ja rakkaudelle,

mutta ennen kaikkea nuoruudelle!
Hilpeydelle, johon ei ole syytä,
tarkoituksettomalle naurulle,
rypyttömille kasvoille,

ja ennen kaikkea nuoruudelle!
Intohimoille, jotka ovat
tuulahtaneet, pulpahtaneet
tänne maitokaupan hämärään

jostakin toisesta ilmastosta:
Kaftaani ja Tunis!
Toiveille ja lihalle
nukkavierujen kasukoiden alla...

(Ystävä hyvä, en minä valita:
arpi vain on arven päällä!)
Voi kuinka hän meitä kaitsikaan
emäntämme myssyssään

hollantilaisittain taitetussa...

-------------------------------------

Aivan kuin ei muistaisi, eikä ihan ymmärtäisi,
kuin joutuisi pois juhlista...
Meidän katumme! Ei ole enää meidän...
Miten monta kertaa sitä pitkin... Emme enää me...

Huomenna aurinko nousee lännestä!
Daavid luopuu Jahvesta!
Mitä me olemme tekemässä? Me eroamme.
Mitään ei minulle sano

se supermieletön sana:
- E-roamme. Olenko yksi sadasta?
Vain sana nelitavuinen,
ja tavujen takana tyhjyys.

Hetkinen! Onko se serbiaa vai kroaatin
kieltä, vai tsekkikö meissä hulluttelee?
E-roaminen. Erota...
yliluonnollista pötyä!

Ääni joka repii hajalle korvat,
yltää ikävän rajan taa...
Eroaminen, se ei ole venäjää!
Se ei ole naisten kieltä! ei miesten!

eikä Jumalan! Olemmeko me muka lampaita,
ylensyöneitä jo puolisella?
Erota, mitä kieltä se on?
Ei sille sanalle ole merkitystä,

ei edes ääntä! Se on silkkaa
meteliä, sahan ääni unen läpi.
Se on vain Hlebnikovin
koulukunnan satakieli joka laulaa
kuin joutsen...
Mutta miten siinä niin kävi?
Kuin kuivunut uoma
on ilma! Voin kuulla kädessäni käden.
Erota, on kuin salama

iskisi päähän... Kajuuttaan tulvisi valtameri!
Valtameren kaukaisin niemeke.
Kadut ovat liian jyrkät:
ero, se on hyppy

alas vuorenlaelta... kahden puudan painoisen
anturan huokaus... kämmeneen lyödään naula, lopultakin!
todisteista murskaavin:
ero, se tarkoittaa erillisiä teitä,

mutta mehän olemme yhteenkasvaneet...