12

Kuin tiheä hevosenharja,
silmissä sade. Ja kukkulat.
Olemme ohittaneet esikaupungin.
Olemme kaupungin ulkopuolella.

Äitipuoli ei ole äiti!
Joillekin on, mutta ei meille!
Eteenpäin, ei minnekään.
Tässä voi heittää henkensä.

Pelto. Ja aita.
Siskonsa kanssa seisoo veli.
Elämä on esikaupunki.
Kaupungin ulkopuolella järjestys!

Voi, juttu on hävitty
hyvät naiset ja herrat!
Esikaupunkeja on leegio!
Mutta missä ovat kaupungit?!

Sade piiskaa ja raivoaa.
Me seisomme, ja heitämme hyvästit.
Kolme kuukautta ja olemme
ensimmäistä kertaa kaksin!

Ja Jumala pyysi
Jobilta lainaa?
Ei onnistu: olemme
kaupungin ulkopuolella:

kaupungin ulkopuolella! Ymmärrätkö? Ulkopuolella!
Ulkona! Valli on ylitetty!
Elämä on paikka, jossa ei voi elää:
juutalaiskortteli...

Eikö siis olisi sata kertaa arvokkaampaa
tulla Ikuiseksi Juutalaiseksi?
Sillä jokaiselle, joka ei ole täysi kelmi
elämä on kuin

juutalaisille pogromi! Elämä on käännynnäisiä!
uskon Juudaksia varten!
Spitaalisten saarille!
suksikaa helvettiin! minne tahansa! vaan ei

elämään, joka säästää vain petturin,
ja lampaan pyövelille!
Poljen jalkoihin oman lippuni,
pilettini elämään!

Poljen! Kostoksi Daavidin
kilvestä!
Silvottujen ruumiitten sotkuun!
Juovuttavaa, eikö totta, että juutalainen kielsi
elämän, ei halunnut elää?!

Valittujen ghetto! Valli ja hauta.
Armoa älä odota!
Tässä maailmoista kaikkein kristillisimmässä
jokainen runoilija on juutalainen!