14

Polkua lampaitten
alas. Kaupungin meteli.
Kolme lutkaa tulee vastaan.
Nauravat. Kyynelille

ne nauravat, kuin syvä ja täysi
puolipäivä, kuin aallonharja
ne nauravat!
Tarpeettomille
häpeällisille miehen

kyynelillesi, jotka paistavat läpi
sateenkin, kuin kaksi arpea!
kuin helmet häpeälliset
soturin pronssiin sopimattomat.

Ensimmäisille kyynelillesi,
ja viimeisille, anna niitten virrata!
kyynelillesi, jotka ovat
helmiä kruunussani!

En laske alas katsettani.
Kuljen läpi kaatosateen.
Tuijottakaa, Venuksen
nuket! tämä liitto

on muutakin kuin hullaantuminen
ja lankeeminen!
Itse Laulujen Laulukin
kuuntelee meitä,

ja linnuilta tuntemattomilta,
Salomokin kerjää puhetta
meiltä, sillä yhteinen
itkumme on unta, unelmaa enemmän!

Ja täysiin usvan
aaltoihin, köyryssä ja tasaisesti,
ja jälkiä jättämättä, ääneti
se uppoaa kuin laiva.

Praha 1. helmikuuta - Jiloviste 8. kesäkuuta 1924