Elossa, ei kuollut
on demoni minussa!
Ruumiissa kuin ruumassa,
itsessä kuin vankilassa.

Maailma, se on seinät.
Uloskäynti on vasara.
(Maailma on näyttämö,
lepertelee näyttelijä).

Ei keppostellut
narri ontuva.
Ruumiissa, kuin kunniassa,
ruumiissa, kuin toogassa.

Elä ikuisesti! Olet
elossa, arvosta sitä!
(Vain runoilijat sisällä
luitten kuin valheessa!)

Ei, emme me käyskentele,
laulava veljeni,
ruumiissa kuin pumpulisessa
isän halatissa.

Me ansaitsemme parempaa.
Me kuihdumme kuumassa.
Ruumiissa, kuin pilttuussa,
itsessämme, kuin kattilassa.

Me emme kerää
loistoa katoavaista.
Ruumiissa, kuin letossa,
ruumiissa, kuin hautaholvissa,

ruumiissa, kuin kaukaisimmassa
maanpaossa. Ja kuihtuneena!
Ruumiissa, kuin salaisuudessa,
ohimoilla, kuin naamion

rautaisen pihdeissä.

5. tammikuuta 1925