2

Kauhea ja kaunis veli, ota vastaan tämä
käsin rakentamaton kaupunki, käsistä minun.

Kirkko kirkolta kaikki kirkot
ja niitten yltä kyyhkyset;

ota Vapahtajan portti, kukkineen,
missä ortodoksi ottaa lakin päästä;

ja rukoushuone tähtinen, turvapaikka pahuudelta,
lattia, suudelmista kulunut;

ota viiden kirkon verraton piiri,
ystäväni haltioitunut, ja ikivanha.

Vien sinut kuin vieraan vieraasta maasta,
Odottamattoman Ilon puutarhaan.

Punaisina välkkyvät kupolit,
unettomina pauhaavat kellot,

ja jumalanäiti pudottaa päällesi
peitteen purppurapilvistä,

ja sinä nouset, ihmeellistä voimaa täynnä...
Etkä kadu, että minua rakastit.

31. maaliskuuta 1916