SELJA

Selja on tulvinut yli koko puutarhan!
Selja on vihreä, se on vihreä!
Vihreämpi, kuin tiinussa home.
Vihreä, se tarkoittaa, kesän alkamista!
Sinisyyttä riittää, päiviemme loppuun!
Selja on minun silmiäni vihreämpi!

Mutta sitten, jälkeen yön, nuotiona
Rostoptsinskin, punaisena autereena
silmissämme, seljan terttujen räiske.
Punaisempi kuin oman ruumiin tuhkarokko,
jokaisessa taivaansinen huokosessa
seljan kylvämä

tuhkarokko...
Älä helise! Älä helise!
Mitkä värit, pienessä marjassa
myrkkyä makeammassa!
Sekoitus pumpulikangasta, sinettilakkaa ja helvettiä,
pienten korallihelmien hehkua,
ja kuivuneen veren maku!

Selja on teloitettu, teloitettu!
Selja on huuhtonut puutarhan punaiseksi
nuorten ja puhtaitten verellä,
verellä tulisten oksien,
ja kaikista veristä iloisimmalla:
verellä sydämesi, ja sydämeni...

Ja sitten, vesiputous viljan,
ja sitten, selja on musta,
ja luumuisen tahmea.
Yllä portin, joka lauloi kuin viulu,
vieressä talon, joka oli tyhjä,
seisoi yksinäinen selja.

Uudisasukkaat minun maani!
Vuoksi seljan marjojen,
tulipunaisen lapsellisen janoni vuoksi,
vuoksi puun, ja vuoksi sanan
"selja" (tästä päivästä aina öisin...)
ovat silmäni myrkystä juovuksissa...

11. syyskuuta 1931 - 21. toukokuuta 1935